Agility SM 2013

Meidän toiset SM- kisat ovat nyt takana ja superhyvä fiilis jäi koko viikonlopusta! Noissa arvokisoissa kilpailemisessa on kyllä sitä jotain - paineet ovat kovat, yleisöä paljon ja ai että sitä fiilistä, jos onnistuu tekemään oman tasoisensa suorituksen tai jopa ylittämään itsensä! :) Kisathan olivat Kirkkonummella ja lauantaina tutun kaavan mukaan kisattiin joukkuemestaruuksista ja sunnuntaina yksilö SM- titteleistä. Me osallistuttiin molempiin kilpailuihin, kuten viime vuonnakin, mutta perjantain iltakisoihin ei lähdetty tälläkään kertaa, sillä mielestäni kolme päivää peräkkäin olisi ollut jo vähän liikaa niin ohjaajalle kuin koirallekin.

Joukkuekisaradalta saatiin tulos 5, kun kolmanneksi vikalta esteeltä tippui rima. Radan jälkeen se toki harmitti, varsinkin kun Taika ei ole ikinä kisoissa pudottanut rimaa ja treeneissäkin vain kerran tai pari, mutta loppujen lopuksi se ei haitannut mitään, kun meidän joukkue ei kahden hyllyn vuoksi saanut joka tapauksessa tulosta.

(c) Sirpa Saari

(c) Sirpa Saari

(c) Sirpa Saari

(c) Sirpa Saari

Yksilöradalle tavoitteenani oli päästä 100 parhaan joukkoon ja yllätyksekseni tämä tavoite toteutui kirkkaasti! En ollut edes kuvitellut, että voitaisiin päästä finaaliin asti, mutta sinnehän me sitten mentiin nollatuloksella ja sijoituksella 45/233! Taika meni karsintaradan kovinta vauhtia, mitä ikinä olen nähnyt, etenemällä 4,47 m/s (mikä meille on tosi kova, koska harvoin päästään yli 4 m/s lukemiin). Se on kyllä ihme koira, kun se syttyy aina "isommissa kisoissa" (viime vuonna agirodussa avoimissa SM kisoissa sama juttu). Ihan kuin se tietäisi, että nyt on tosi kyseessä ja sitten mennään eikä meinata...

(c) Tanja Nummelin

(c) Tanja Nummelin

(c) Tanja Nummelin

(c) Tanja Nummelin

Finaalirata käytiin melkoisessa säässä, sillä vettä satoi kuin saavista kaataen koko minien finaalin ajan. Siinä tuli jotenkin absurdi fiilis, kun Taikan kanssa värjöteltiin jonkin teltan alla odottaen omaa vuoroamme, molemmat aivan litimärkinä ja jäässä. Tuntui, että se oma vuoro ei tule koskaan, ja kyllähän siinä olikin odottelemista, kun 50 koirakkoa meni ennen meitä (finaali käydään käänteisessä järjestyksessä ja finaaliradalle osallistui huimat 95 koiraa!). Samalla pelkäsin myös sitä, että miten Taika menee radalla, kun neiti prinsessa ei voi sietää vettä. Lähdössä toinen näyttikin aivan surkealta ja ehdin ajatella, että mitäköhän tästä tulee, mutta Taika yllätti taas, kun päästiin starttaamaan. Taikusti menikin ihan riemuissaan ja haukahteli vain mennessään :)

(c) Sirpa Saari

(c) Sirpa Saari

(c) Sirpa Saari

Harmi vain, että tällä kertaa A- este houkutti enemmän kuin putki. Virhe oli täysin oma, koska tiesin jo etukäteen, että A- esteen alla olevan putken kohdalla tulee ongelmia, sillä Taika rakastaa kontaktiesteitä ja ampaisee sinne niin takuuvarmasti, jos vain sille annetaan mahdollisuus. Siitä huolimatta en ohjannut kyseistä kohtaa niin kuin olin alunperin miettinyt, vaan vaihdoin ohjauksen samaan, mitä kaikki muutkin käyttivät eli valssiin... Erittäin klassinen virhe, mitä ei IKINÄ pitäisi tehdä, sillä toisten koirat eivät välttämättä käyttäydy samalla tavalla kuin oma koira ja itsehän sitä tuntee oman koiransa parhaiten. Mutta en tiedä, mitä mun päässä siinä kohtaa liikkui, ehkä keskityin radan muihin kohtiin niin paljon, ettei yksinkertaisesti jäänyt paljoa aikaa pohtia tuota kohtaa sen kummemmin. Loppuradalla meillä ei tosin ollut mitään ongelmia ja hylyn jälkeen vedettiinkin puhtaasti loppuun saakka. Toisaalta tästä kokemuksesta tuli taas opittua jotain ja jos vielä joskus käy niin onnellisesti, että päästään finaaleihin, niin toivon että osaan olla toistamatta samaa virhettä. Ei olisi nimittäin kiva hakata päätä seinään toista kertaa sen vuoksi, että on niin tyhmä... Mutta on mulla kyllä aivan loistava koira, ei voi muuta sanoa! <3

(c) Sirpa Saari

(c) Sirpa Saari

(c) Sirpa Saari

(c) Sirpa Saari

Näihin tunnelmiin jätetään Kirkkonummi - monen monta kokemusta rikkaampana, ja ensi vuonna se olisi sitten mahdollisesti nokka kohti Tamperetta seuraaviin SM- karkeloihin ;)

Rallytokoa ja aksaa

Nyt olisi tarkoitus laajentaa koiraharrastuspuolta uudella lajilla - nimittäin rallytokolla! :) Menin ilmoittamaan Taikan jokin aika sitten rallytokon alkeiskurssille, joka alkaakin jo ensi viikolla. Kurssi on kahdeksan kerran mittainen ja sen aikana käydään läpi kaikki alokasluokan liikkeet ja kahdella viimeisellä kerralla mennään jo kokonaista rataa. Ja sen järjestää siis KSKK, johon kuulun HIHA:n lisäksi. Saa nähdä, innostutaanko lajista niin paljon, että on pakko päästä kilpailemaan kurssin jälkeen! 
Ainut huono puoli rallytokossa on mielestäni hihna, jota täytyy käyttää alokasluokassa, mutta ei enää ylemmissä luokissa. Itselleni ainakin tuottaa suunnattomia vaikeuksia, kun samaan aikaan pitäisi tehdä liikkeitä, pitää hihnaa toisessa kädessä, nameja toisessa ja kenties vielä naksutinta. Kädethän siinä loppuu kesken! Toivottavasti kurssin kouluttaja osaa neuvoa, että mihin käteen ne kaikki kuuluisi laittaa :D Kaikki olisi vaan niin paljon helpompaa, jos koira saisi olla vapaana alusta lähtien, kuten agilityssäkin.

Agilityssä ulkotreenit ovat meidän seurassa jo alkaneet, mutta koska sisätreenit ovat menneet kahden viikon ajan niiden kanssa päällekkäin, niin olen suosiolla treenannut vielä sisällä, kun ilmat ovat olleet vielä sen verran sateisia ja tuulisia. Esim. tänään olisi ollut mahdollisuus treenata ulkona, mutta koko illaksi on luvattu sadetta, joten ei kauheasti houkuta... Meidän pihalla pääsee tosin jo vähän aksaamaan: eilen treenattiin keppejä ja rengasta. Onhan se pohja vielä märkä, mutta kuivuu aika nopsaan.

Viime viikolla kävin itsekseni hallilla treenaamassa. Olin suunnitellut lähinnä Prinssiä ajatellen kääntymisharjoituksen, koska ne sen käännökset, no, ovat ihan kauheita. Se ei osaa yhtään säännöstellä vauhtia hypätessään, vaan tulee aina satasta hypylle ja hyppää tosi pitkälle. Yritä siinä sitten kääntää koiraa mihinkään suuntaan! Niiden käännösten kanssa täytyy tehdä vielä PALJON töitä. Kokeilin ensimmäistä kertaa videoida itse treenejä ja ihan hyvin siihen kameraan jokin pätkä radasta osui :)

Ratapiirros

Prinssin kanssa mennään kisaamaan seuraavan kerran 5.5 Purinalle, jossa on yhteensä neljä rataa: kaksi sisällä ja kaksi ulkona. Jännä nähdä, mitä Prinssi tykkää hiekkapohjasta, kun on tottunut menemään keinonurmella koko talvikauden. Eipä meillä sinne mitään tavoitteita ole - tietysti olisi mukava, jos edes yksi rata onnistuisi ilman typeriä ohitusvirheitä.

Taikusti pääsee todennäköisesti 12.5 Järvenpäähän kisaamaan. En tiedä, ehditäänkö sen jälkeen enää kertaaakaan kisata ennen SM-kisoja, kun mun työvuoroista ei koskaan tiedä. Kohta on enää kuitenkin vain kuukausi arvokisoihin, joten vähän alkaa jänskättämään. Ei olla treenattu Taikan kanssa yhtään niin paljoa kuin olisin toivonut, mutta sille ei nyt mahda mitään, kun abivuosi nyt on mitä on. 
Fyssarin aion kyllä varata vielä toukokuun loppuun, niin on ainakin koira sen suhteen kunnossa. Ollaan tosiaan pyritty 2-3 kk:n välein käymään meidän luottofyssarilla ja itse jumppaan Taikaa muutaman kerran viikossa. Hyvin ollaan pahemmilta jumeilta selvitty sen ansiosta :)

We are back!

Agikiiturit on viettänyt todellista hiljaiseloa jonkin aikaa johtuen omista kiireistäni. Lukuloma ja sen jälkeiset yo-kirjoitukset veivät kaiken ajan (ja voimat) ja enempään en silloin olisi oikein pystynytkään. Kaikesta tuosta huolimatta ehdittiin käydä kisaamassa parit kisat shelttien kanssa sekä treenaamaan sekä viikottaisissa ohjatuissa treeneissä että pari kertaa ihan omatoimisestikin. Ja täytyy kyllä sanoa, että ilman harrastuksen tuomaa vapaa-aikaa en olisi jaksanut puurtaa kirjojen parissa. Ihan kiva, kun pääsi välillä vähän päätä tuulettamaan jonnekin muualle. Mutta nyt on koulu ohi ja kohta alkavat kesätyöt kaupassa, mikä on kivaa vaihtelua :) Vielä kun jaksaisi pääsykokeisiin valmistautua, jotka ovat parin kk:n päästä....Mutta se koulusta ja kaikesta tylsästä opiskelusta.

Prinssi oli Hyvinkäällä kisaamassa helmikuun lopussa, jossa mini kakkosen ratoja tuomaroi Anne Viitanen. Ihan kelpo ratoja saatiin aikaiseksi, mutta kyllähän sinne taas muutama virhe mahtui. Tuloksena siis kolmelta radalta 10,5 ja 10. Ehkä me joskus vielä onnistutaan tekemään puhdas rata tai sitten ollaan ikuisesti kakkosissa. 
Taikusti kisasi Hyvinkäällä taas 9.3 ja ratoja tuomaroi Anne Savioja ja Henri Luomala. Tuloksena kaksi nollaa ja yksi 0,3s yliaikanolla. Ekan radan Taika meni vielä ihan hyvää vauhtia, mutta en tiedä, mikä sille tuli seuraavilla, kun se alkoi suorastaan madella?? Tokalla radalla se jäi keinulle haistelemaan ja vaan lönkötteli mennä ja alkoi juosta vasta radan loppumetreillä. Vikalle radalle sain vähän tsempattua sitä ja päästiin just ja just ihanneajan alle. Tosi outoa kyllä, koska viime aikoina ollaan päästy aina ihan reilusti ihanneajan alle eikä noilla radoilla ollut mitään erikoisen tiukkoja ihanneaikoja. Tuo ilmiö oli lähinnä meidän agilityn alkuaikojen ongelma, kun kisaaminen jännitti ja mentiin molemmat aina ihan lukkoon ennen rataa. Mutta kyllä mä nykyään olen ihan hyvin saanut koottua itseni sinne radalle, että ei se siitä johtunut. Sijoituttiin noilla kahdella nollaradalla kuitenkin toisiksi ja kolmansiksi, mikä oli suoranainen ihme, mutta kivahan se on palkintoja saada :) Eikä ole turhan paljoa tullut oltua palkintopallilla, ehkä kolme kertaa ikinä kolmosissa ennen tätä. No joka tapauksessa, meillä on SM-nollia tällä hetkellä aikas reilusti, 16 kappaletta, ja Taika nousi minien agirankingissa korkeammalle kuin se on koskaan ennen ollut (ollaan nyt sijalla 35) :)) Ihan huippua olisi, jos kesän aikana saataisiin se nollavoitto vielä jostain ja päästäisiin mukaan MM-karsintoihin, mutta vaikeaa se tulee olemaan. Ei sillä, että me haluttaisiin lähteä MM-kisoihin Etelä-Afrikkaan, olisi vain kiva päästä osallistumaan muihinkin isompiin kisoihin kuin SM:iin.

Tässä yksi Prinssin ja mun rata, joka oli tuota alkua lukuunottamatta ihan jees:

Ai niin joo, palasin pari päivää sitten myöhäisen hiihtoloman vietosta Ukkohallasta, missä tuli lautailtua rinteessä viikon verran. Shepuliinatkin olivat reissussa mukana ja niillä oli oikein hauskaa :) Alla on kuvia reissusta (tai no lähinnä koirista):

Prinssi täytti 13.3 muuten 2 vuotta, ONNEA PRINSSI!!! Mamin iso poju <3

Treenejä

Muijj!


Jaksoin/ehdin pitkästä aikaa raapustaa ratapiirroksen meidän treeneistä :)

 

Rata oli tosi kiva, sillä päästiin treenaamaan pitkästä aikaa viskileikkausta ;) 8 putken jälkeiselle hypylle 9 tehtiin siis viskileikkaus. Taika meni sen tosi kivasti, kun ensin pari kertaa palauteltiin mieleen, että mikä se nyt olikaan. Prinssin kanssakin sain sen onnistumaan muutaman kerran, kun kouluttaja oli valmiina hypyn takana antamassa lelun palkkioksi. Haasteena tuossa kohtaa oli ehdottomasti hirmuinen vauhti, sillä se teki ohjaamisesta tosi hankalaa. Kun tehtiin kyseistä kohtaa Prinssin kanssa pienemmällä vauhdilla, niin se meni sen hienosti. Toki ei ollut tehty tuota ohjausta sen kanssa ennen, niin turha se on aloittaakaan mistään hirmuvaikeasta. 

Puolenvaihtojen kanssa meillä on Prinssin kanssa edelleenkin vaikeaa: kun esim. valssaa, niin se jää helposti väärälle puolelle ellei näytä TOSI selkeästi kädellä että tähän. Ihan rautalangasta saa sen sille vääntää. Mutta toivottavasti ne nyt alkaisivat sujua, kun sitä palkkaa käännöksen jälkeen tulemisesta "oikeaan käteen". Kepit Prinssillä sujuu onneksi oikein hienosti, sillä se osaa hakea ne jo itsenäisesti, jes! :) Uusi häkki oli eilen myös koekäytössä ja hyvin tuntuivat sheltit viihtyvän siellä. Eikä mennyt kasaamiseenkaan paljon aikaa.

Seuraavat kisat meillä on suunnitelmassa Prinssin kanssa 23.2 Hyvinkäällä ja Taikan kanssa 9.3. myös Hyvinkäällä. Ai niin muuten, mulla loppui koulu, juhuu!!! Mitä nyt muutamat yo- kokeet edessä, mutta ei se mitään :D Lukulomallahan se on hyvä kisata, eikö vain?

Tuholaistorjuntaa :)

Moips!


Postauksen otsikko ei viittaa tuhohyönteisiin, vaan yhteen termiittiin, joka löytyy multa ihan omasta takaa: Prinssiin! Pikkutuholainen on onnistunut tekemään selvää jo kahdesta nylonhäkistä (kts. alla olevan kuva) ja nyt päätin, etten osta enää samanlaista, vaan kunnon metallisen häkin.

Häkki on tämännäköinen ja merkkiä iCrate (joka valmistaa kuulemma Amerikan suosituimmat häkit). Parin kokoamiskerran perusteella häkki on mun mielestä helppo kasata: tosin nyt upouutena vielä aika jäykkä, mutta uskoisin, että käytössä vähän löystyy. Häkissä on myös kaksi ovea sekä irrotettava pohja.

Lisävarusteena ostin tällaisen ihanan pedin häkin pohjalle (on yhteensopiva häkin kanssa).

Häkki oli jo koekäytössä shelteillä ja ihan vaikuttivat nauttivan olostaan :) Saa nähdä, mitä tykkäävät ensi viikolla, kun vien tuon hökötyksen aksatreeneihin.

Minkälainen kokemus teillä on nylonhäkeistä: ovatko kestäneet?

Synttärit!!

Taika täytti tuossa 1. helmikuuta eli viime viikon perjantaina 4 vuotta eikä kukaan muistanut! Hups... Itse olin tuolloin elokuvissa, joten varmaan sen takia ei tullut kiinnitettyä mitään huomiota kyseiseen päivämäärään. Koskaan ennen en ole kyllä unohtanut! Nyt on siis sitäkin suurempien onnittelujen paikka:

Paljon onnea Taikusti-mangusti 4 vuotta!!!!!!!!!!!!!!!! Olet mun elämäni koira <3

Pentuja :)

Tässä jokin aika sitten käytiin äipän kanssa katsomassa Taikan kasvattajan uusinta pentuetta :) Tarkoitus ei siis ollut mennä hankkimaan uutta perheejäsentä, vaikka äiti olisi kyllä ottanut vaikka kaikki pennut meille kotiin. Minua itseäni ajatus uudeta pikkuriiviöstä ei hirveästi houkuttanut, kun yo-kirjoitukset + pääsykokeet kolkuttelevat ovella ja Prinssi on juuri kasvanut (ehkä) isoksi pojaksi... Mutta oli niitä silti ihana käydä löllöttelemässä <3

väsy tuli :)

Edellisestä pentueesta oli heille jäänyt myös tällainen (n. 5kk vanha) kaveri:

Aivan hurmaava tapaus, niin sosiaalinen ja reipas kaveri! 

P.S. Pääsikö pentukuume iskemään? ;)