1. Mikä piirre/tapa koirassasi saa sinut näkemään vaaleanpunaista?
Taikalle ei voi olla koskaan vihainen (ainakaan pitkää aikaa), kun toinen on niin hellyyttävä ja tulee heti heiluttamaan häntää. Ihan kuin se yrittäisi sanoa, että "mamma, älä ole vihainen, olen ihan kiltti koira" :D Prinssi on taas niin ihana touhotti, että se alkaa välillä naurattamaan :) Toinen täyttää seuraavaksi kaksi vuotta ja on niin pennunoloinen vielä. En ole koskaan nähnyt millään koiralla sellaista elämänriemua kuin Prinssillä!
2. Entäpä punaista?
Tähän on helppo vastata: remmiräyhääminen. Olen yrittänyt ihan kaikkea, mutta mikään ei vain tunnu tehoavan tarpeeksi hyvin. Taika ei yksinään räyhää millekään, mutta heti kun Prinssi on mukana, niin sitten räyhätään! Kai niitä pitäisi ulkoiluttaa erikseen ja yrittää kouluttaa Prinssiä, mutta aika on rajallista. Hyvä, että ehdin tehdä yhden kunnon lenkin koirien kanssa!
3. Sorrutko ostamaan koirallesi tavaroita koska ”tää on niin söpö, pakko ostaa”?
Harvemmin. Pantoja/valjaita/talutushihnoja en osta kuin vain silloin, kun edelliset kuluvat loppuun tai joku päättää syödä oman hihnansa poikki. Leluja ostin ennen, jos jonkun tosi hienon satuin löytämään, mutta siihenkään ei ole enää tarvetta, kun nuo ovat voittaneet niitä kisoista ihan tarpeeksi :)
4. Osallistutko harrastusseurassasi ja/tai rotujärjestösi talkootöihin?
Totta kai! Ja en vain sen vuoksi, että talkootöistä saa pisteitä, jotka oikeuttavat talvitreenipaikkaan. Tuntuu, että joillekin ne talkootyöt ovat pakkopullaa, joita tehdään vain, koska siitä hyötyy jotain. Eikö joskus voisi tehdä jotakin mukavaa toisillekin? Ja mun mielestä on kivaa olla vaihteeksi agilitykisoissa muutakin kuin kisaajana. Pääsee näkemään muidenkin suorituksia :)
5. Jos koirasi olisi ihminen yhden päivän, mitä työtä se tekisi?
Taika olisi varmaan jossain herkkutehtaalla koemaistajana tai Sotkalla koenukkujana :D Mitä tahansa, missä saa löhötä. Prinssi vetäisi jotain aerobic-jumppia, sillä riittää virtaa!
 |
| Pari hellyyttävää kuvaa Prinssin pentuajoilta <3 |
 |
| Kolmen kopla |
6. Suurin tuhotyö jonka koirasi on tehnyt?
Hmmm... Taika ei ole juuri mitään ikinä tuhonnut, paitsi pentuna se pudotti yhden kasvin ruukkuineen pöydältä, kun tietty sitä täytyi vetää lehdistä. Prinssi on tässä asiassa vähän ansioituneempi. Pienenä se ainakin tuhosi meidän mummon puisen ostoskorin, sitten jotain vaatekappaleita on tullut syödyiksi ja mun pussilakanat on edelleen sen suosikkeja. Niistä suurin osa on rei'itettyjä.
7. Oletko perustanut Facebookiin koirallesi sivut? Miksi tai miksi et?
En ole ja syy on tähän on hyvin yksinkertainen: en näe siihen mitään tarvetta. Mielestäni riittää, että laittaa kuvia koirista facebookiin ja päivittelee kisatuloksia yms., mutta omien sivujen perustaminen koiralle menee jo vähän liikaa inhimillistämisen puolelle...
8. Mikä tekee hyvän koirablogin?
Se riippuu paljon blogista. Toiset koirablogit, joita luen, ovat pelkästään treeniblogeja ja toiset keskittyvät kertomaan enemmän omistajansa elämästä sekä koirista ikään kuin siinä sivussa. Molemmat blogityypit ovat aivan yhtä hyviä, sillä treeniblogeista haen vinkkejä omaan treenaamiseen ja muunlaisia koirablogeja luen vain omaksi huvikseni. Mutta ylipäätään, jos blogi onnistuu viihdyttämään tai herättämään ajatuksia, niin se on hyvä ja lukemisen arvoinen :)
9. Miksi pidät itse koirablogia?
Tämä nykyinen blogi keskittyy pääasiassa agilityyn ja sen avulla pystyn analysoimaan menneitä treenejä/kisoja ja suunnittelemaan seuraavia. Pidän blogia siis pitkälti itseäni varten. Mutta jos joku saa blogistani vinkkejä myös omiin treeneihinsä, niin hyvä vain :)
10. Näkyykö koirablogin pito treenaamisessasi (otatteko vierailijoiden kommenteista vinkkejä tmv)?
Juu, ainakin muiden koirablogeista tulee välillä lainattua ideoita omiin treeneihin. Ja pystyn suunnittelemaan paremmin treenejä, kun täällä blogissa ensin mietin, että mitä asioita meidän tulisi vahvistaa.
11. Onko koirien valmennuksen tulevaisuus netissä (ihmiset jakavat treenivinkkejä blogeissa, tekevät videoita, piirtävät ratoja jne)?
No jaa. Eiköhän se suurin työ edelleenkin tehdä paikanpäällä treenikentällä :) Netistä kaikkine ratoineen ja videoineen saa hyvän tuen, mutta kouluttajan face-to-face-palaute on se pääasia ja tietty itse näkeminen ja kokeileminen.
Ettasta en jaksanut mitään alkaa kirjoittelemaan, eiköhän kaksi koiraa jo riitä. Suurin osa lukijoista ei varmaan edes tiedä, että meillä asustelee myös Etta-niminen koira. Etta ei ole mun oma koira eikä edes mun vanhempien, vaan virallisesti mun siskojen, jotka eivät tosin ole asuneet täällä enää pitkään aikaan. Se on semmoinen kohta 15-vuotias ärhäkkä coton de tulear- mummo, joka viettelee eläkepäiviään mun kaheleiden shelttien kanssa. Ne on kyllä aikamoinen kolmikko! :D
Ai niin joo, ne kysymykset uusille haastetuille tulee ehkä jossain vaiheessa. Jos tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti